Kämmekkäkasveihin kuuluu runsaasti erilaisia sukuja la lajeja – joidenkin arvioiden mukaan lajeja olisi jopa 35 000, mikä on melkoinen määrä. Kämmekkäkasveja esiintyykin lähes kaikkialla maailmassa ja niiden heimon tieteellinen nimi on Orchidaceae ja kämmekkäkasveja kutsutaankin usein orkideoiksi. Orkidea-nimi juontaa juurensa kreikankielen sanaan, joka tarkoittaa kiveksiä. Tällä viitataan parillisina esiintyviin kiveksiä muistuttaviin juurimukuloihin, jollaiset eräillä orkideoilla on. Aristoteleen oppilas käytti tätä nimeä ensimmäisenä, joten jo pelkästään orkidean nimellä on melkoinen historia. Kämmekkä-nimi taas juontaa juurensa kämmekkäkasvien liuskaisiin juurimukuloihin, jotka muistuttavat kämmeniä.
Leikkokukka- sekä huonekasvikäytössä pidetään yleisimmin seuraavia lajeja: Ludisia, Oncidium, Odontoglossum, Dendrobium, Cattleya, Vanda, Paphiopedilum, Phalaenopsis sekä Cymbidium, mutta myös muita lajeja on saatavilla. Kasvin esi-isien juuret ulottuvat niinkin kauas kuin myöhäiseen liitukauteen eli noin 80 miljoonan vuoden taa, mikä lisää tämän kukan mielenkiintoisuutta.

Osa lajeista on uhanalaisia

Osa kämmekkäkasvien lajeista on uhanalaisia, mikä johtuu esimerkiksi kasvien kasvupaikkojen tuhoutumisesta, ilmastonmuutoksesta sekä kasvien keräämisestä koriste- tai lääkekäyttöön. Useita lajeja on alettu suojella paikallisten lakien avulla, minkä lisäksi niiden kansainvälistä kauppaa on alettu rajoittaa.

Orkidean käyttö

Sen lisäksi että kämmekkäkasveja käytetään leikkokukkina sekä huonekasveina, niitä käytetään jonkin verran myös toisenlaisiin käyttötarkoituksiin. Vanilla-suvun osa lajeista on sellaisia, että niiden siemenkodat tuottavat vaniljaa. Näin näitä lajeja voidaan käyttää ravinnoksi. Alkuperäiskulttuureissa kämmekkäkasveja on käytetty sekä ravinnoksi että lääkintäkasveina. Perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä muutamia lajeja käytetään edelleenkin lääkintään ja Euroopassa joistakin lajeista on valmistettu potenssilääkettä. Turkissa joistakin lajeista valmistetaan sekä jäätelöä että erilaisia juomia.

Miten perhosorkideaa hoidetaan?

Phalaenopsis-sukuiset perhosorkideat ovat yleisesti ottaen helppohoitoisia. Ne ovat hybridejä eli niissä on risteytetty useampaa lajia. Valinnan varaa riittää runsaasti, sillä perhosorkideasta on olemassa kymmeniä tuhansia muunnoksia. Kun olet ostamassa perhosorkideaa, muista tarkistaa lehtien napakkuus ja juurien kunto. Hyväkuntoiset juuret tunnistat siitä, että ne ovat väriltään joko hopean harmaat tai kirkkaan vihreät ja muodoltaan pulleat. Pintajuurissa voi esiintyä pientä kurttuisuutta ilman että se vielä tarkoittaa sitä, että juuret olisivat huonossa kunnossa. Kuitenkin jos juuret ovat ruskeat tai vaikuttavat jopa mädäntyneiltä, kannattaa kasvi jättää kauppaan. Ostaessasi kasvin, jonka kukat ovat hieman nupullaan, tulee kukka todennäköisesti kestämään pidempään kuin kasvi, jonka kukat ovat jo täysin auki. Kotiinkuljetusvaiheessa tulee pitää huolta siitä, ettei kukka saa vetoa matkan aikana. Viileässä ilmassa orkidea saattaa jopa paleltua.

Kotona tulee huolehtia orkidean riittävästä valonsaannista, mutta tästä huolimatta kasvia ei tule sijoittaa suoraan auringonpaisteeseen. Ikkunalauta, jossa kasvi saa runsaasti hajavaloa, on erinomainen valinta. Kun olet valinnut kukallesi paikan, älä enää turhaan siirtele sitä paikasta toiseen. 20-23 asteen lämpötila sopii perhosorkidealle, joten viihtyminen normaalissa huonelämpötilassa ei tuota sille vaikeuksia. Lämpöinen alusta edistää kasvin hyvinvointia. Myös kotona tulee muistaa, ettei kasvi siedä vetoa. Kasvi ei siedä myöskään etyleeniä, jota se voi saada esimerkiksi omenoista, banaaneista, joulukuusesta tai suolalampusta. Etyylin tuoksu lopettaa orkidean kukinnan jo parin päivän sisällä. Jos aiot viedä orkideasi ulos kesäisin, noudata suurta varovaisuutta erityisesti kesän lämpötilaltaan viileiden öiden sekä suoran auringonpaisteen suhteen. Kun kasvi on tottunut elämään sisätiloissa, voi suoraan paahtava aurinkonpaiste polttaa sen lehdet jo parin minuutin aikana.

Kuivuutta perhosorkidea kestää jonkin verran, koska sen lehtiin ja juuriin varastoituu hieman vettä. Oikeaa kastelumäärää on helppo arvioida läpinäkyvään ruukkuun istutetun kasvin juuria tarkkailemalla. Kasvin juuri on nimittäin kuivana väriltään hopeisen harmaa ja vettä imettyään kirkkaan vihreän värinen. Vihreä juuri muuttuu hopeiseksi joidenkin päivien, yleensä noin viikon tai kahden viikon, aikana. Tällöin ruukku tulee upottaa kädenlämpöiseen veteen parin minuutin ajaksi. Kun juuri muuttuu vihreäksi, on aika nostaa ruukku pois vedestä.

Orkidean lannoitteiden tulee olla mietoja ja kasvin lannoittamisessa kannattaa käyttää malttia. Kerromme tästä sekä muista orkidean hoitoon liittyvistä asioista mielellämme tarvittaessa lisää.